天津静海直通进区监管模式让商户和老百姓得到实惠

Lainausmerkki on v?limerkki, jota k?ytet??n yleens? pareittain erottamaan tekstist? suora lainaus. T?ll?in yksi lainausmerkki kirjoitetaan erotettavan tekstin alkuun ja toinen sen loppuun, joten yleens? puhutaankin monikollisesti lainausmerkeist?. Lainausmerkkej? voidaan k?ytt?? my?s ironisesti tai loitontaen ilmaisemaan, ett? kirjoittaja ei itse v?ltt?m?tt? ole valmis allekirjoittamaan lainausmerkkeihin laittamaansa ilmausta.

Tavalliset lainausmerkit ovat kaksinkertaisia eli niin sanottuja kokolainausmerkkej?, mutta niiden ohella voidaan k?ytt?? my?s yksinkertaisia eli puolilainausmerkkej?. Suomen kieless? puolilainausmerkki on aina samann?k?inen kuin heittomerkki, ja tietoteknisesti ne ovatkin sama merkki, mutta oikeinkirjoituksen n?k?kulmasta heittomerkki on osa jonkin yksitt?isen sanan kirjoitusasua, kun taas lainausmerkit liittyv?t laajempaan lause- tai tekstiyhteyteen. Monien muiden kielten kirjoituksessa puolilainausmerkki voi olla typografisestikin erilainen kuin heittomerkki.

Ulkomuoto ja typografiset muunnelmat

Kaksinkertainen eli kokolainausmerkki on syntynyt kahdesta per?kk?isest? heittomerkist?. Typografisia muunnelmia on useita, mutta tyypillisten muotopiirteiden perusteella voidaan erottaa kolme perustyyppi?: suora, kaareva ja kulmalainausmerkki.

• Suora lainausmerkki eli pystylainausmerkki n?ytt?? fontista riippuen kahdelta pystyviivalta tai -kiilalta tai yl?salaiselta pisarakuviolta rivin yl?osassa.
• Kaareva lainausmerkki n?ytt?? kahdelta rivin yl?osaan asemoituvalta pilkulta. Tyypillisesti se muistuttaa pient? numeroparia 99 (paitsi ett? numeroiden lenkit ovat umpinaiset), mutta joissain fonteissa muoto on pikemminkin kahden viiston viivan tai kiilan kaltainen.
• Kulmalainausmerkki on kuin kaksi per?kk?ist? nuolenk?rke?, jotka suomalaisen k?yt?nn?n mukaan osoittavat oikealle. Se on kehittynyt kaarevasta lainausmerkist?, joka vanhassa ranskalaisessa typografiassa tapasi asemoitua rivin perusviivalle pikemmin kuin rivin yl?puolelle, mutta on l?hes kaikissa nykyfonteissa muuttunut muodoltaan kulmikkaaksi.

Valinta n?iden kolmen perustyypin v?lill? on pitk?lti tyylikysymys, mutta tietoteknisesti ne ovat eri merkkej?.

Yksinkertainen eli puolilainausmerkki on nimens? mukaisesti kuin lainausmerkin puolikas, joka muodostuu yksiosaisesta suorasta tai kaarevasta kuviosta ja on siis suomessa samann?k?inen kuin heittomerkki. Joissain kieliss? on vastaavasti k?yt?ss? yksinkertainen kulmalainausmerkki, mutta suomessa sit? ei k?ytet?.

Kaareva lainausmerkki voi muissa kieliss? esiinty? my?s yl?salaisin (metallikirjakkeisiin perustuneella painotekniikalla se voitiin tuottaa yksinkertaisesti latomalla pilkku tai kaksi per?kk?ist? pilkkua yl?salaisin) tai joissain fonteissa peilikuvana. Toisinaan kaareva lainausmerkki voi asemoitua rivin alaosaan, jolloin erityisesti yksinkertainen lainausmerkki on aivan samann?k?inen kuin pilkku (vaikka on tietoteknisesti eri merkki). Kulmalainausmerkki puolestaan voi osoittaa vasemmallekin. Mik??n n?ist? muunnelmista ei ole suomalaisten nykyk?yt?nt?jen mukainen, mutta etenkin yl?salaisia lainausmerkkej? saattaa n?ky? suomenkielisiss?kin teksteiss?, koska jotkin tekstink?sittelyohjelmat voivat pyrki? automaattisesti muuntamaan lainausmerkit vieraskielisten mallien mukaisiksi.

Lainausmerkkimuunnelmien nimitykset voivat vaihdella eri yhteyksiss?. Kielenoppaissa kokolainausmerkeist? puhutaan l?hinn? erotukseksi puolilainausmerkeist?, ja kaikkia muunnelmia voidaan yleisesti kutsua lainausmerkeiksi. Etenkin typografiassa lainausmerkeist? puhuttaessa tarkoitetaan kuitenkin ensisijaisesti kaksinkertaisia kaarevia lainausmerkkej?, kun taas kulmalainausmerkkej? voidaan kutsua hanhenjaloiksi. Arkikieless? suoria tai kaarevia lainausmerkkej? voidaan kutsua my?s hipsuiksi. Sek? yleiskielisest? ett? typografisesta k?yt?nn?st? poiketen puolivirallinen Unicode-merkkien suomalainen sanasto kutsuu koko- ja puolilainausmerkeiksi nimenomaan kaarevia muunnelmia, kun taas suoraa kaksinkertaista merkki? se kutsuu lainausmerkiksi ja yksinkertaista puolestaan heittomerkiksi. T?m? ei kuitenkaan tarkoita, ett? puolilainausmerkkin? pit?isi aina k?ytt?? kaarevaa ja heittomerkkin? suoraa merkki?, vaan yleens? yhdess? tekstiss? k?ytet??n vain jompaakumpaa muunnelmaa, joka voi esiinty? sek? puolilainausmerkkin? ett? heittomerkkin?.

Suoria lainausmerkkej? voidaan kutsua my?s ASCII- tai konelainausmerkeiksi, sill? ne sis?ltyv?t ASCII-perusmerkist??n ja ovat yleens? tietokoneen tai kirjoituskoneen n?pp?imist?n l?ht?kohtaisesti tuottamia muunnelmia. Niinp? suorat merkit ovat tyypillisi? arkisille teksteille, kuten s?hk?posteille ja nettisivuille, joita kirjoitettaessa tai julkaistaessa ei useinkaan kiinnitet? huomiota typografisiin yksityiskohtiin. Sit? paitsi suorat merkit ovat teknisesti turvallinen vaihtoehto s?hk?postissa ja etenkin tietokoneen k?sitelt?v?ksi tarkoitetussa koodissa, jossa kaarevat merkit eiv?t v?ltt?m?tt? toimi odotetulla tavalla. Luonnollisten kielten kirjoitusj?rjestelmiin suorat lainausmerkit eiv?t tiukimpien n?kemysten mukaan kuitenkaan varsinaisesti kuulu, sill? typografisesti huolitelluissa painatteissa on tapana k?ytt?? joko kaarevia tai – suomessa etenkin kaunokirjallisissa teoksissa – kulmalainausmerkkej?.

Lainausmerkkien k?ytt? suomen kieless?

Lainausmerkit esiintyv?t tyypillisesti pareittain, niin ett? ensimm?inen lainausmerkki aloittaa lainauksen ja toinen lopettaa sen. Jos lainaus jatkuu katkeamatta tekstikappaleesta toiseen, aloittava lainausmerkki voi kuitenkin selvyyden vuoksi kertautua jokaisen uuden kappaleen alussa, vaikka lopettava lainausmerkki kirjoitetaan vasta koko lainauksen loppuun. T?m? ei tosin ole virallisten suomalaisten suositusten mukaista, vaan sen sijaan voidaan katsoa, ett? vastaavasti lopettavankin lainausmerkin pit?isi toistua jokaisen lainaukseen kuuluvan kappaleen lopussa. T?ll?in kukin kappale kuitenkin helposti vaikuttaa erilliselt? lainaukselta, mik? saattaa aiheuttaa h?mmennyst?.

Toisin kuin useissa muissa kieliss?, suomessa aloittava lainausmerkki on t?sm?lleen samann?k?inen kuin lopettava lainausmerkki (aina ei tosin ole ollut n?in, vaan k?yt?nt? on vaihdellut). Aloittava lainausmerkki kirjoitetaan v?litt?m?sti lainauksen ensimm?isen merkin eteen ja lopettava lainausmerkki viimeisen lainaukseen kuuluvan merkin per??n niin ik??n v?litt?m?sti.

Kokolainausmerkit

Suoraa lainausta osoittamassa

Lainausmerkeill? voidaan osoittaa ilmaus tai tekstin osa suoraksi lainaukseksi jonkun tekstist?, puheesta tai ajatuksista.

Perustuslaissa lukee n?in: ”Suomi on t?ysivaltainen tasavalta.”

Matti sanoi: ”Iltap?iv?ll? on palaveri.”

”T?n??n en jaksaisi keskitty? moiseen”, Maija ajatteli.

Suora lainaus tarkoittaa periaatteessa, ett? teksti toistetaan t?sm?llisesti alkuper?isess? muodossaan. Puhetta lainattaessa pidet??n yleens? hyv?ksytt?v?n?, ett? lainaaja hieman tiivist?? ja muokkaa ilmaisua kirjakielisemm?ksi, mutta joka tapauksessa lainausmerkkien k?ytt??n sis?ltyy lupaus, ett? lainaus pyrkii olennaisin osin seuraamaan alkuper?isen viestin muotoa ja tarkoitusta. Etenkin lehtiotsikoissa tiivist?minen on kuitenkin usein niin voimakasta, ett? kyseess? ei oikeastaan ole lainaus vaan pikemminkin lausunnon kiteytys (toisaalta tiiviyteen pyritt?ess? lainausmerkitkin voivat usein j??d? otsikoista pois). Ajatusten lainaaminen rajoittuu k?yt?nn?ss? kaunokirjalliseen tyylilajiin, ja siin? on kyse lainauksesta vain kuvaannollisesti.

Puhetta tai ajatuksia lainattaessa voidaan lainausmerkkien sijasta k?ytt?? repliikkiviivaa. Pitk?t tekstilainaukset puolestaan usein erotetaan typografisesti sisent?en erillisiksi lohkoiksi, joiden ymp?rille ei ole tapana lis?t? lainausmerkkej?. Hieman samaan tapaan lyhyet lainaukset voidaan joskus merkit? pelk?ll? kursivoinnilla, mutta t?ll?in niit? ei v?ltt?m?tt? miellet? aivan sanatarkoiksi lainauksiksi.

Ep?suorissa lainauksissa lainausmerkkej? ei k?ytet?.

Matti sanoi, ett? iltap?iv?ll? on palaveri.

Matin mukaan iltap?iv?ll? on palaveri.

Poikkeavaa merkityst? tai tyyli? osoittamassa

Joskus lainausmerkeill? voidaan osoittaa, ett? ilmauksen merkitys tai tyyli poikkeaa tavanomaisesta. Kyseess? ei t?ll?in ole suoranainen lainaus mist??n tietyst? l?hteest?, mutta v?lj?sti voidaan ajatella, ett? lainaus on otettu toisesta tyylilajista. Lainausmerkkien tyylittelev?n k?yt?n s??nt?j? voi olla vaikea hahmottaa, ja usein lainausmerkkej? n?keekin k?ytett?v?n virheellisesti tai liiallisesti.

Lainausmerkeill? voidaan osoittaa, ett? jotain ilmausta k?ytet??n tavanomaisesta poikkeavassa merkityksess?. T?ll?in siihen usein tulee ivallinen s?vy (ik??n kuin ilmaukseen liitett?isiin muka-sana).

H?n ”lainasi” kaupan kassasta rahaa.

Muutoinkin lainausmerkit voivat viesti?, ett? kirjoittaja haluaa ottaa et?isyytt? k?ytt?m??ns? sanaan. T?ll?in voi synty? ep?selvyytt? siit?, haluaako kirjoittaja kyseenalaistaa ilmauksen sopivuuden vai vain osoittaa, ett? se on lainattu jonkun muun puheesta tai tekstist?.

Kertomukset maaseudun lapsia vaanivista ”ihmissy?j?susista” ovat vahvasti v?rittyneit?.

Erityisesti on varottava k?ytt?m?st? lainausmerkkej? korostuskeinona, sill? t?m? luultavasti synnytt?? lukijassa aivan toisenlaisen mielikuvan, kuin on tarkoitettu.

Myyt?v?n? ”tuoretta” kalaa.

(T?ss? esimerkiss? vaikutelma on l?hinn? ivallinen: kala taitaa olla kaikkea muuta kuin tuoretta.)

Kuvaannollisen ilmauksen yhteydess? lainausmerkit voivat olla tarpeen l?hinn?, jos ilmaus olisi mahdollista tulkita my?s kirjaimellisesti. Aivan arkisessakin kieless? esiintyy kuitenkin jatkuvasti kuvailmauksia, joissa todellista sekaantumisen vaaraa ei ole, ja etenk??n vakiintuneissa kuvailmauksissa lainausmerkkej? ei ole syyt? k?ytt??.

Tietokone ”kaatui”, ja se piti k?ynnist?? uudelleen.

Isois? kaatui Kannaksen taisteluissa.

Lainausmerkkej? ei my?sk??n ole syyt? k?ytt?? ik??n kuin pyydellen anteeksi ilmauksen arkisuutta. Jos sana ei tyylillisesti sovi tekstiyhteyteen, sen kirjoittaminen lainausmerkkeihin on omiaan vain korostamaan ongelmaa.

Teatteriesityksen v?liajalla neiti Virtasella ja herra Korhosella n?ytti olevan jotain ”sutinaa” kesken??n.

Toisaalta samasta syyst? lainausmerkit voivat joskus olla paikallaan, jos nimenomaan halutaan korostaa, ett? ilmaus on jotenkin ep?tavallinen tai outo. Neutraalimpi vaihtoehto on lis?t? ilmauksen eteen m??rite niin sanottu (tai lyhenne ns.). Harkinnan mukaan voi arkityylist?kin sanaa kuitenkin k?ytt?? sellaisenaan.

Ihmisten ”ninkutus” radiossa kuulostaa rasittavalta.

Ihmisten ns. ninkutus radiossa kuulostaa rasittavalta.

Ihmisten ninkutus radiossa kuulostaa rasittavalta.

Lainausmerkeill? on tapana erottaa lempi- tai liikanimi, kun se mainitaan varsinaisen nimen ohessa.

J??kiekkoilija Raimo ”Raipe” Helminen osallistui pelaajana enn?tyksellisesti kuuteen olympiaturnaukseen.

Kielenainesta tai teoksen nime? osoittamassa

Lainausmerkeill? voidaan merkit? jokin sana tai ilmaus kielen ainekseksi, kun ei viitata sen tarkoitteeseen vaan tarkastellaan nimenomaan kielellist? yksikk??. Kielitieteellisiss? teksteiss? lainausmerkkien sijasta k?ytet??n t?ll?in usein kursivointia.

”Hevonen” on substantiivi eli nimisana.

Lainausmerkeill? voidaan my?s osoittaa teoksen nimi muusta tekstist? erottuvaksi kokonaisuudeksi. Laajojen, itsen?isiksi kokonaisuuksiksi katsottavien teosten nimet tosin korostetaan usein mieluummin kursivoimalla (tai ne voidaan j?tt?? korostamattakin, jos ne ovat yleisesti tunnettuja), mutta lainausmerkein tavataan merkit? esimerkiksi runojen tai novellien nimet.

N?in maalauksen ”Kahden mestarin v?lisess? tilassa”.

Aleksis Kiven ”Keinu” sis?ltyy Kanervala-kokoelmaan.

Puolilainausmerkit

Katso my?s: Heittomerkki

Puolilainausmerkkej? k?ytet??n kokolainausmerkkien sijasta er?iss? erikoistilanteissa – etenkin silloin, kun samassa yhteydess? esiintyy my?s kokolainausmerkkej?.

Toisten lainausmerkkien sis?ll?

Puolilainausmerkeill? korvataan kokolainausmerkit silloin, kun ne esiintyv?t toisten lainausmerkkien sis?ll?.

Mika sanoi: ”Kaupasta ’lainasin’ karkkipussin.”

Kokolainausmerkki ja puolilainausmerkki voivat esiinty? my?s per?kk?in, vaikka kahden samantyylisen merkin yhdistelm? voi n?ytt?? h?mment?v?lt? (typografisesti huolitelluissa julkaisuissa voidaankin pit?? tarpeellisena hieman lis?t? niiden v?listyst?).

Liisa sanoi: ”’Keinu’ on lempirunoni.”

Terho Itkonen on huomauttanut, ett? puolilainausmerkkien sijasta on mahdollista k?ytt?? kaarevia kokolainausmerkkej? kulmalainausmerkkien sis?ll? tai p?invastoin.

Liisa sanoi: ?”Keinu” on lempirunoni.?

Liisa sanoi: ”?Keinu? on lempirunoni.”

Mik?li sis?kk?isi? lainauksia on useita (esimerkiksi kolme lainaustasoa), lainausmerkit joissain kieliss? annettujen ohjeiden mukaan vuorottelevat siten, ett? kokolainausmerkkien sis?ll? on puolilainausmerkit ja n?iden sis?ll? j?lleen kokolainausmerkit.

Liisan kirjeess? luki n?in: ”Tullessani kotiin kuulin Mikan sanovan: ’Kaupasta ”lainasin” karkkipussin.’”

T?llainen tilanne on melko harvinainen, eik? siihen ole suomalaisissa ohjeissa yleens? kiinnitetty huomiota. Jukka Korpela on tulkinnut, ett? peruss??nt?? seuraten olisi sisemmiss? lainauksissa aina k?ytett?v? puolilainausmerkkej? riippumatta siit?, kuinka monta tasoa sis?kk?isi? lainauksia on.

Liisan kirjeess? luki n?in: ”Tullessani kotiin kuulin Mikan sanovan: ’Kaupasta ’lainasin’ karkkipussin.’”

Toisaalta Korpela huomauttaa, ett? usein ongelma on v?istett?viss? muuttamalla uloin lainaustaso lohkolainaukseksi, jolloin sen ymp?rill? ei tarvita lainausmerkkej? lainkaan.

Liisan kirjeess? luki n?in:

Tullessani kotiin kuulin Mikan sanovan: ”Kaupasta ’lainasin’ karkkipussin.”

Ilmauksen merkityst? osoittamassa

Erityisesti kielitieteellisiss? teksteiss? puolilainausmerkeill? osoitetaan edell? yleens? kursivoituna tai kokolainausmerkeiss? annetun sanan merkitys ik??n kuin irrallisena t?smennyksen? (jota ei silti tavata erottaa lauserakenteesta pilkuilla tai sulkumerkeill?).

”Lesen” ’lukea’ kuuluu saksan vahvoihin verbeihin.

T?h?n tarkoitukseen puolilainausmerkkej? ei ole syyt? k?ytt??, jos lauseessa sanotaan erikseen, ett? puhutaan ilmauksen merkityksest?.

Englannin ”spelling” tarkoittaa kirjoitusasua.

Johtolause ja v?limerkit lainausmerkkien yhteydess?

Suoraan lainaukseen liittyy usein johtolause, joka kertoo lainauksen alkuper?st? ja asiayhteydest?. Jos johtolause on lainauksen edess?, se p??ttyy tavallisesti kaksoispisteeseen, ja lainaus seuraa sit? ik??n kuin erillisen? virkkeen?, joka alkaa suuraakkosella. Lainaukseen sis?ltyv?t v?limerkit (erityisesti virkkeen lopettava piste, kysymysmerkki tai huutomerkki) kirjoitetaan lainausmerkkien sis?puolelle. Lopettavan lainausmerkin per??n ei t?ll?in lis?t? muita v?limerkkej?.

Matti kysyi: ”Paljonko kello on?”

Jos johtolause tulee vasta lainauksen j?lkeen, lainauksen loppuun ei kirjoiteta pistett? vaan lainaus erotetaan johtolauseesta pilkulla. Koska pilkku ei ole osa lainausta, se tulee vasta lopettavan lainausmerkin per??n. Johtolause ei hahmotu erilliseksi virkkeeksi vaan alkaa pienaakkosella (paitsi jos sen ensimm?inen sana on erisnimi).

”Vastahan sin? kysyit sit?”, sisko protestoi.

Jos lainaus loppuu huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin, se kirjoitetaan lainauksen loppuun ennen lopettavaa lainausmerkki?; t?ll?in lainauksen ja johtolauseen v?liin ei lis?t? pilkkua, mutta johtolause alkaa silti pienaakkosella.

”Ostaisit oman kellon, poika rukka!” huusi mummo porstuasta.

Johtolause voi esiinty? my?s lainauksen keskell?, jolloin lainauksen kumpikin osa kirjoitetaan erikseen lainausmerkkeihin. Jos lainaus silti hahmottuu yhdeksi virkkeeksi, pilkku kirjoitetaan sek? johtolauseen eteen ett? sen per??n ja lainauksen j?lkimm?inen osa alkaa pienaakkosella.

”Mik?s mies se semmoinen on”, mutisi vaari, ”jolla ei kelloa ole?”

Jos lainaukset hahmottuvat erillisiksi virkkeiksi, johtolause p??ttyy pisteeseen ja sen j?lkeinen lainaus alkaa suuraakkosella.

”On Matilla kello”, ?iti sanoi. ”H?n sai kummeiltaan ylioppilaslahjaksi oikein hienon rannekellon, mutta ei ikin? k?yt? sit?.”

Jos lainataan irrallisia sanoja tai lausekkeita eik? kokonaisia virkkeit?, virkkeen p??tt?v? piste tai muu v?limerkki tulee j?lkimm?isen lainausmerkin per??n, koska se ei ole osa lainausta.

Matti ei k?ytt?nyt kelloa, koska omien sanojensa mukaan k?rsi ”kroonisesta kronofobiasta”.

Lainausmerkit eri kieliss?

Katso my?s: Luettelo typografisista lainausmerkkipareista eri kieliss?

Lainausmerkkien perusk?ytt?tapa on yleens? samankaltainen kielest? riippumatta (jopa aasialaisissa kieliss?, joiden kirjoitusj?rjestelm?t ovat aivan erilaisia kuin eurooppalaisten kielten), mutta typografisissa yksityiskohdissa on eroja. Tekstin k?ytt?tarkoitus ja julkaisutapakin voivat vaikuttaa siihen, miten ja millaisia lainausmerkkej? k?ytet??n. Painettua teksti? julkaisevat kustantamot k?ytt?v?t yleens? johdonmukaisesti vain yht? tapaa.

Suomen kieless? on yleisesti p??dytty ratkaisuun, ett? aloittava ja lopettava lainausmerkki ovat samanlaiset, mutta useimmissa muissa kieliss? aloittava lainausmerkki on erin?k?inen kuin lopettava lainausmerkki – t?ll?in merkit ovat sin?ns? samanmuotoisia, mutta eri asennoissa. (Suora lainausmerkki on er??nlainen kansainv?linen kompromissi, joka kielikohtaisista perinteist? riippumatta voi toimia sek? aloittavana ett? lopettavana merkkin?.)

Englannin kieless? k?ytet??n kaarevia lainausmerkkej? siten, ett? aloittava merkki muistuttaa muodoltaan numeroparia 66 ja lopettava numeroparia 99. Brittienglannissa on tosin yleist? k?ytt?? ensisijaisesti puolilainausmerkkej? (jolloin aloittava merkki muistuttaa numeroa 6 ja lopettava numeroa 9) ja tarvittaessa niiden sis?ll? kokolainausmerkkej?. Etenkin amerikanenglannissa pilkku ja piste on tapana kirjoittaa lopettavan lainausmerkin eteen silloinkin, kun ne eiv?t ole osa itse lainausta, mutta brittil?isess? tyyliss? lainaukseen kuulumattomat v?limerkit usein j?tet??n lainausmerkkien ulkopuolelle.

Saksan kieless? kaarevia lainausmerkkej? k?ytet??n siten, ett? aloittava merkki muistuttaa rivin alaosaan asemoituvaa numeroparia 99 ja lopettava rivin yl?osaan asemoituvaa numeroparia 66. Kulmalainausmerkkej? k?ytett?ess? merkkien k?rjet osoittavat sis??np?in.

Ranskan kieless? k?ytet??n tavallisesti kulmalainausmerkkej? siten, ett? merkkien k?rjet osoittavat ulosp?in. Lis?ksi kulmalainausmerkit erotetaan lainauksen sis?ll?st? ohukkeella tai arkisissa teksteiss? jopa kokonaisella v?lily?nnill? (jonka mieluiten pit?isi olla sitova). Vaihtoehtoisesti voidaan k?ytt?? englantilaistyylisi? kaarevia lainausmerkkej? etenkin sisempin? lainausmerkkein? (? voici un “exemple” ?), mutta toisaalta tavallisia kulmalainausmerkkej? on mahdollista k?ytt?? toisten kulmalainausmerkkien sis?ll?kin (? voici un ? exemple ? ?).

Muissa romaanisissa kieliss? ja Sveitsiss? kielest? riippumatta k?ytet??n kulmalainausmerkkej? siten, ett? merkkien k?rjet osoittavat ulosp?in samaan tapaan kuin ranskalaisessa perinteess?, mutta lainausmerkki kirjoitetaan kiinni lainauksen sis?lt??n.

Kiinassa, japanissa ja koreassa k?ytet??n omanlaisiaan lainausmerkkej?, joita Unicode-termist?ss? tosin kutsutaan nurkkasulkeiksi (engl. corner brackets). Kiinassa voidaan k?ytt?? my?s l?nsimaisten tyylisi? kaarevia lainausmerkkej? silloin, kun kirjoitus on vaakasuuntaista. Kiinassa on lis?ksi erityiset kulmalainausmerkkej? muistuttavat kaksinkertaiset ja yksinkertaiset merkit (viralliselta nimelt??n kulmasulkeet), joilla merkit??n kirjan tai muun teoksen nimi.

Lainausmerkin kirjoittaminen tietokoneella

Tyypillisell? suomalaisella tietokoneen n?pp?imist?ll? suora kokolainausmerkki kirjoitetaan n?pp?inyhdistelm?ll? ? Shift·2 eli pit?m?ll? alhaalla vaihton?pp?int? ja painamalla kirjainosion yl?puolisessa numeroriviss? olevaa numeron?pp?int? 2. N?pp?imeen on numeron lis?ksi kaiverrettu my?s suoran lainausmerkin kuvio, joten se on helppo tunnistaa.

Suora puolilainausmerkki kirjoitetaan painamalla ?-n?pp?imen oikealla puolella olevaa puolilainausmerkin n?pp?int?, johon on puolilainausmerkin lis?ksi kaiverrettu my?s asteriski *̩. Puolilainausmerkin n?pp?int? ei pid? sekoittaa n?pp?imist?n yl?rivill? sijaitsevaan aksenttin?pp?imeen `̗, johon kaiverrettu akuuttiaksentti n?ytt?? hieman samanlaiselta kuin kaareva puolilainausmerkki.

Koska etenkin painatteissa kuitenkin suositaan tyyliteltyj? merkkej?, nykyaikaiset tekstink?sittelyohjelmat usein automaattisesti muuntavat suoran koko- tai puolilainausmerkin kaarevaksi (vaikka ohjelman kieliasetuksista riippuu, osaako se muuntaa merkin juuri oikean tyyppiseksi). Toisaalta k?ytt?j? voi erikseen kielt?? merkkien muuntumisen, jos haluaa mieluummin pit?? n?pp?ilyjen vaikutukset omassa hallinnassaan.

Laajennettu suomalainen n?pp?imist?

Tieteen tietotekniikan keskuksen kotoistushankkeessa kehitetyll? ja vuonna 2008 standardoidulla suomalaisella monikielisell? n?pp?imist?ll? on varsin helppoa kirjoittaa kaareva koko- ja puolilainausmerkki sek? kulmalainausmerkki – ja my?s tavallisimmat muissa kieliss? k?ytetyist? muunnelmista – juuri silloin, kun niit? halutaan.

Kaareva puolilainausmerkki voidaan monikielisell? n?pp?imist?ll? kirjoittaa k?ytt?en n?pp?inyhdistelm?? AltGr·, eli pit?m?ll? alhaalla v?lily?ntin?pp?imen oikealla puolella sijaitsevaa n?pp?int? ja painamalla samaan aikaan pilkkun?pp?int?. Yhdistelm? on suhteellisen helposti muistettavissa, koska kaareva heittomerkki n?ytt?? pilkulta, joka on nostettu rivin yl?reunaan. Yl?salainen puolilainausmerkki puolestaan voidaan kirjoittaa, kun samaan n?pp?inyhdistelm??n lis?t??n viel? vaihton?pp?in: AltGr·? Shift·,.

Kaareva lainausmerkki voidaan kirjoittaa n?pp?inyhdistelm?ll? AltGr·? Shift·2 eli samalla numeron?pp?imell? kuin suora lainausmerkki, mutta pit?m?ll? vaihton?pp?imen lis?ksi alhaalla my?s AltGr-n?pp?int?. Kulmalainausmerkin saa aikaiseksi vastaavanlaisella yhdistelm?ll? mutta k?ytt?m?ll? numeron?pp?int? 3, ja muissa kieliss? k?ytettyj? lainausmerkkej? voidaan kirjoittaa numeron?pp?inten 4, 5 ja 6 avulla.

Merkkien tuottaminen numerokoodien avulla

Windows-k?ytt?j?rjestelm?ss? voidaan mit? tahansa j?rjestelm?n tuntemia merkkej? tuottaa yhdist?m?ll? Alt-n?pp?imeen (joka sijaitsee n?pp?imist?n alimmassa riviss? v?lily?ntin?pp?imen vasemmalla puolella) numerokoodi, joka on kirjoitettava n?pp?imist?n oikeaan laitaan sijoitetulla erityisell? numerosormiolla (t?m? menetelm? ei siis ole k?ytett?viss? sellaisissa kannettavissa tietokoneissa, joista numerosormio puuttuu). Esimerkiksi kaareva lainausmerkki voidaan kirjoittaa n?pp?inyhdistelm?ll? Alt·0148 eli pit?m?ll? Alt-n?pp?int? alhaalla samaan aikaan kun kirjoitetaan numerosarja 0148. Lainausmerkki tulee n?kyviin, kun Alt-n?pp?in vapautetaan.

GNOME-ty?p?yt?ymp?rist?? k?ytt?viss? Linux-j?rjestelmiss? voidaan samaan tapaan hy?dynt?? Unicode-tunnuksia n?pp?ilem?ll? ensin yhdistelm? Ctrl·? Shift·U. Kun n?pp?imet vapautetaan, j?rjestelm? j?? odottamaan Unicoden mukaista heksadesimaalilukua, joka voi muodostua numeroista 0–9 ja kirjaimista A–F. N?in esimerkiksi kaarevan lainausmerkin voi tuottaa koodilla 201D.

Numerokoodien varjopuoli on, ett? k?ytt?j?n on tiedett?v? haluamansa merkin koodi.

Unicoden lainausmerkit

N?yte	Unicode	Selite	HTML-viittaus	Laajennettu suomalainen n?pp?imist?	Alt-koodi
		Latinalainen perusosa (ASCII)
"	U+0022	suora lainausmerkki	" " "	? Shift·2	Alt·34
'	U+0027	suora puolilainausmerkki (my?s heitto-merkkin?)	' '	*̩	Alt·39
		Latinalaisen merkist?n t?ydennys Latin 1:ksi
?	U+00AB	vasen kulmalainausmerkki	« « «	AltGr·? Shift·4	Alt·0171
?	U+00BB	kulmalainausmerkki (suomalaisen typografisen perinteen mukainen)	» » »	AltGr·? Shift·3	Alt·0187
		Yleisi? v?limerkkej?
‘	U+2018	yl?salainen puolilainausmerkki	‘ ‘ ‘	AltGr·? Shift·,	Alt·0145
’	U+2019	kaareva puolilainausmerkki (suomalaisen typografisen perinteen mukainen; my?s heittomerkkin?)	’ ’ ’	AltGr·,	Alt·0146
?	U+201A	rivinalinen puolilainausmerkki	‚ ‚ ‚	AltGr·6	Alt·0130
?	U+201B	k??nteinen puolilainausmerkki (yl?salaisen puolilainausmerkin U+2018 vaihtoehtoinen esitysmuoto)	‛ ‛
“	U+201C	yl?salainen lainausmerkki	“ “ “	AltGr·? Shift·5	Alt·0147
”	U+201D	kaareva lainausmerkki (suomalaisen typografisen perinteen mukainen)	” ” ”	AltGr·? Shift·2	Alt·0148
?	U+201E	rivinalinen lainausmerkki	„ „ „	AltGr·? Shift·6	Alt·0132
?	U+201F	k??nteinen lainausmerkki (yl?salaisen lainausmerkin U+201C vaihtoehtoinen esitysmuoto)	‟ ‟
?	U+2039	vasen kulmapuolilainausmerkki	‹ ‹ ‹		Alt·0139
?	U+203A	oikea kulmapuolilainausmerkki	› › ›		Alt·0155
		Kiinalaisia, japanilaisia ja korealaisia symboleita ja v?limerkkej?
〈	U+3008	vasen kulmasulje	〈 〈
〉	U+3009	oikea kulmasulje	〉 〉
《	U+300A	kaksinkertainen vasen kulmasulje	《 《
》	U+300B	kaksinkertainen oikea kulmasulje	》 》
「	U+300C	vasen nurkkasulje	「 「
」	U+300D	oikea nurkkasulje	」 」
『	U+300E	valkoinen vasen nurkkasulje	『 『
』	U+300F	valkoinen oikea nurkkasulje	』 』
〝	U+301D	k??nteinen kaksinkertainen yl?indeksi-lainausmerkki (yl?s-alaisen lainaus-merkin U+201C vastine erityisesti aloittavaksi lainaus-merkiksi; muoto ei kaikissa fonteissa ole k??nteinen vaan voi muistuttaa merkki? U+301E)	〝 〝
〞	U+301E	kaksinkertainen yl?indeksi-lainaus-merkki (kaarevan lainausmerkin U+201D virheellinen vastine; suositeltavampi vastine on U+301F)	〞 〞
〟	U+301F	kaksinkertainen alaindeksi-lainausmerkki (kaarevan lainaus-merkin U+201D vastine erityisesti lopettavaksi lainaus-merkiksi)	〟 〟
		Kiinalaisia, japanilaisia ja korealaisia yhteensopivuusmuotoja
︽	U+FE3D	kaksinkertaisen vasemman kulma-sulkeen pysty-suuntainen esitys-muoto	︽ ︽
︾	U+FE3E	kaksinkertaisen oikean kulma-sulkeen pysty-suuntainen esitys-muoto	︾ ︾
︿	U+FE3F	vasemman kulma-sulkeen pysty-suuntainen esitys-muoto	︿ ︿
﹀	U+FE40	oikean kulma-sulkeen pysty-suuntainen esitys-muoto	﹀ ﹀
﹁	U+FE41	vasemman nurkkasulkeen pysty-suuntainen esitys-muoto	﹁ ﹁
﹂	U+FE42	oikean nurkkasulkeen pysty-suuntainen esitys-muoto	﹂ ﹂
﹃	U+FE43	valkoisen vasemman nurkkasulkeen pysty-suuntainen esitys-muoto	﹃ ﹃
﹄	U+FE44	valkoisen oikean nurkkasulkeen pysty-suuntainen esitys-muoto	﹄ ﹄
		Puoli- ja t?yslevyisi? esitysmuotoja
＂	U+FF02	t?yslevyinen lainausmerkki (it?aasia-laiseen typografiaan mukautettu suoran lainaus-merkin U+0022 vastine)	＂ ＂
＇	U+FF07	t?yslevyinen puolilainausmerkki (it?-aasia-laiseen typo-grafiaan mukautettu suoran puoli-lainaus-merkin U+0027 vastine; my?s heitto-merkkin?)	＇ ＇
｢	U+FF62	puolilevyinen vasen nurkkasulje	｢ ｢
｣	U+FF63	puolilevyinen oikea nurkkasulje	｣ ｣

Samankaltaisia merkkej?

Koska lainausmerkki ja heittomerkki n?ytt?v?t melkein samanlaisilta kuin er?iden mittayksik?iden tunnuksina k?ytett?v?t yl?puoliset indeksointipilkut, niit? saatetaan k?ytt?? indeksointipilkkujen korvikkeina. T?m? on sik?li ymm?rrett?v??, ett? indeksointipilkkuja on hankalaa kirjoittaa tavanomaisella n?pp?imist?ll?, josta puuttuu niille omistettu n?pp?in. Sit? paitsi aidot indeksointipilkut eiv?t sis?lly kaikkiin merkist?ihin, joten vaikka ne saataisiinkin kirjoitettua yhdell? tietokoneella, ne eiv?t v?ltt?m?tt? n?y oikein toisessa. Periaatteessa lainausmerkin tai heittomerkin k?ytt? mittayksik?n tunnuksena on kuitenkin virheellist?.

My?sk??n akuuttia ′ tai gravista ` ei tule sekoittaa edell? lueteltuihin merkkeihin. Ne ovat hieman samann?k?isi? kuin puolilainausmerkki mutta ovat tarkkeita (kirjaimeen lis?tt?vi? merkkej?) eli aivan eri merkkej?, joten niiden k?ytt? puolilainausmerkkin? tai heittomerkkin? on virheellist?.

Aiheesta muualla

• Jukka Korpela: Merkkien kirjoittaminen tietokoneella (Nykyajan kielenopas: luku 11.6)